> Siirry Apulannan haastatteluun

Tämä yhtye ei liiemmin esittelyjä kaipaa. Bändi on yli 15 vuotta kestäneen uran aikana varmasti joko ihastuttanut tai vihastuttanut lähes kaikki musiikkia seuraavat tahot. Kokonaisuutena Apulanta on varmasti yksi Suomen menestyneimpiä bändejä 90- ja 2000 luvuilla. Yhtyeeltä löytyy 8 albumi- ja 17 singlelistan ykkössijaa, 9 kultalevyä, 4 platinalevyä, lisäksi Apulannan singlejulkaisuista 15 on myynyt kultaa ja 10 platinaa.

Apulanta toi tullessaan mullistuksia koko suomen musiikkibisnekseen. Bändi ja sen lähipiiri ovat tehneet uransa aikana oikeastaan kaiken itse ja edelleenkin bändi levyttää kaveriporukan luomalle Levy-Yhtiölle ja keikat myy Levarin yhteydessä toimiva Ohjelmatoimisto.

Uusia tulokkaita ei aina katsottu hyvällä musiikkibisneksessä ja Apulanta pysyttelikin pitkään virallisten listojen ulkopuolella. Bändi sai useita Radio Mafian ylläpitämän "toisen listan" ykkössijoituksia, mutta viimein ”Ehjä” albumi löysi tiensä myös Suomen viralliselle listalle, ollen parhaimmillaan sijalla 4. Levy myi lopulta kultaa, (kuten kaikki kuusi seuraavaakin studioalbumia, näistä neljä viimeisintä rikkoi myös platinalevyn rajan) mutta lopullinen läpimurto tapahtui ”Kolme” levyn myötä. Todellinen jättipotti oli ”Anna mulle piiskaa” single, joka myi yli 30.000 kappaletta eli triplaplatinaa. Myynti ylitti aikaisemman Dingon ”Autiotalo” ennätyksen 20.000:lla kappaleella.

Menestyksestä huolimatta bändi protestoi rajusti julkisuudessa suurten levy-yhtiöiden valta-asemaa ja radioasemien soittolistapolitiikkaa. Ja edelleenkään Apulanta ei ole esimerkiksi koskaan voittanut yhtään EMMA palkintoa, vaikka onkin ollut muutaman kerran sivukategorioissa mukana. Bändin taival ei siis aina ole ollut helppo ja Apulannan historiaan mahtuu myös monia kriisejä. Ehkä suurin ulkoinen muutos tapahtui, kun yhtyeen pitkäaikainen basisti Tuukka Temonen päätti lähteä bändistä alkuvuodesta 2005. Basson varteen siirtyi yhtyeen kakkoskitaristina keikoilla toiminut ’Parta’ Sami Lehtinen ja samalla miehestä tuli bändin vakiojäsen.

Yhdeksännen studiolevyn ”Eikä ole vielä edes ilta” myötä Apulanta jatkaa menestystarinaansa, palaten jälleen parrasvaloihin uudistuneena ja tuoreena. Ensimmäinen single ”Koneeseen kadonnut” nokkalasti sovitettuine lauluosuuksineen ja tuttuine jyräkitaroineen nostaa odotukset todella korkealle tulevan levyn suhteen!

Apulanta on siis jälleen valmiina valloittamaan kaikki suomen keikkalavat ja ensi kesänä näin tapahtuu siis myös Kivenlahdessa!

Toni W - laulu, kitarat
Sipe - rummut
Sami - basso

Niklas Uotinen haastatteli Apulannan Tonia ja Sipeä Lahden Sibeliustalossa 9.2.2007.

Apulanta: Toni Wirtanen Sipe Santapukki

Haastattelija: Niklas Uotinen

”Eikä vielä ole edes ilta” levy ilmestyi keskiviikkona, millaiset ovat ensitunnelmat uudesta levystä?

Sipe: Näin rundin avajais-iltana keskittyminen on ollut tässä live esiintymisessä. Mutta on treenattu kolme viikkoa tätä rundia varten, joten eiköhän se siitä. Mutta hienoa, että on julkaistu taas levy josta voi olla ylpeä ja jota stereoista soittamalla voi taas tuntea olevansa Apulanta fani.

Mikä on mielestänne merkittävin ero aikaisempaan tuotantoon?

Toni: Aika paljon teknisempää musiikkia tämä on, soittofilosofia on täysin eri kun aikaisemmassa tuotannossa. Eihän se itse tarkoituksellista kikkailua edelleenkään ole, mutta nyt on haettu haastavampia lähestymistapoja meidän musaan. Aivan järjetön hiki tuon uuden matskun soittamisesta tulee, se huomattiin jo treeneissä.

Sipe: Joo, ei tarvitse lenkillä käydä rundin aikana.

Olette kertoneet että Kiila levyn teko oli vaikea prosessi, kuinkas EVOEI?

Toni: No kyllä tämä oli vielä vaikeampi.

Sipe: Paljon vaikeampi!

Toni: Se Kiilahan tuli lopulta tehtyä aika hauskanpidon merkeissä, oli hyvä irrallinen olo kaikesta. Bändi oli sellaisessa tilassa, että ei tiedetty minne oltiin menossa ja ketä meillä edes soittaa siinä. Nyt tehtiin fokusoidummin albumia ja se johti siihen, että bändi velloi kokoajan keskellä prosessia ja marinoitui omalla toiminnallamme, mikä ei ole hyvä asia.

Sipe: Sitä paitsi Kiila oli niin onnistunut levy kaikin puolin, että sen sijaan että se olisi vapauttanut tunnelman tähän uuteen lähdettäessä, se löikin hieman hartialukkoa päälle. Koska periaatehan on, että pitäisi aina tehdä parempaa ja parempaa musiikkia, niin Kiilan kepittäminen tuntui vaikealta. Mutta kyllä siinä lopulta onnistuttiin. Viimeinen vuosi on ollut kyllä melkoista tunteiden vuoristorataa.

Sipe, olet esiintynyt muutamalla sinkulla myös biisien tekijänä, onkohan sinun tekemää matskua tulossa myös levyille?

Sipe: Lähtökohtaisesti en edes halua tehdä biisejä Apulannalle, koska tämä nykyinen työjärjestys (että Toni tekee biisit) toimii erittäin hyvin. Nämä muutamat B-puolet olen tehnyt 100% tilaustyönä.

Me olemme muuten Espoosta, anteeksi siitä..

Toni: No hei, me ollaan Heinolasta!

Kiilan aikaan teillä oli netissä ”Tapa Apulanta” –peli, siinä usein osuman jälkeen mainittiin tämä meidän rakas kotikuntamme, mistä olikaan kyse?

Sipe: Sehän taisi olla Samin kommentti..?

Toni: Jönssihän on itse Forssasta, tai siis Tammelasta, joten sinänsä ei ole hirveän korkealla välttämättä nämä lähtöasetelmatkaan.. Mutta jotenkin häntä on ärsyttänyt tämä espoolaisen nuorison käyttämä, sellainen suhahtava Espoo -lausahdus.

Sipe: Mutta menepä sitten Forssaan kuuntelemaan kuinka ihmiset siellä puhuu..

Mutta ei siis ole mitään henkilökohtaista Espoota vastaan ja Kivenlahti Rockiin olette tulossa soittamaan ensi kesänä?

Toni: No perskeles!

Sipe: Ei meillä ole ollut tapana luokitella ihmisiä kotiseutunsa mukaan. Paitsi Heinolan kyllä haistaa ja huomaa aina.

Toni: Heinola ei lähde miehestä, vaikka mies lähtee Heinolasta. Niin se vaan on..

Teille on tulossa kiireinen keikkavuosi, kuinka valmistaudutte rundille?

Toni: Kun on puoli vuotta keikkailematta, niin rutiinit jo aika hyvin tuhoutuu siinä ajassa. Mutta aika hyvässä havinassa on tähän valmistauduttu, kerrankin on saatu treenattua niin on edes sellainen puolivarma olo, että kyllä tämä tästä.

Entäs sitten itse rundilla?

Toni: Meillä on nää läppärit kaikilla ja tommonen Assembly aina käynnissä; 3-6 läppäriä koko ajan päällä, plus widescreenit ja stereosysteemit..

Sipe: Jos bändin soitto on teknistynyt, niin meidän vapaa-aika on tietoteknistynyt.

Toni:: Meillähän on kiertueella mukana myös oma mikrotukihenkilö.

Sipe: Se on totta, harvalla bändillä on omassa henkilökunnassaan vastaavaa.

Toni: Enää sitä ei tosin tarvita, koska olemme siirtymässä Mac-kantaan, ja Sippihän on aloittanut jo..

Sipe: Minähän en ole sitä mikrotukihenkilöä koskaan tarvinnut, koska Apple ei kaadu.

Toni: Mutta täytyy sanoa, että minulla on omassa koneessa niin isot spiikkerit, että siihen voi laittaa neljä Macia huutamaan viereen. Mulla on isoin, painavin ja kovaäänisin laite mitä löytyy..

Voitteko vielä paljastaa mitään rekvisiitasta ensi kesän festareille?

Toni: Ei ole vielä mietitty, mutta eiköhän se tässä seuraavan 3 kuukauden ja 15.000 kilometrin aikana roskikselta haisevan bussin kyydissä hahmotu.

Sipe: Meillä on nyt niin hyvät musiikkivideot lohkaistuna, että sieltä voisi ehkä hakea jotain teemaa.

Toni: Taistelulaivateema vois toimia! Kelaa, sellainen taistelulaivan keula tulee taustakankaasta läpi! Ei ole muuten kellään. Koistinen..!?

Kertokaa tästä uudesta videosta, sehän kuvattiin pohjoisessa?

Sipe: Olihan se Suomen puitteissa aika mittava prosessi, mm. lavastemateriaalina käytettyä jäätä roudattiin paikalle 15 tonnia. Siellä oli onneksi hyvässä hengessä ihmisiä tekemässä ja antamassa panosta, joita ilman homma ei olisi ollut mahdollista. Itselle se oli käytännössä neljä yötä ulkona 30 asteen pakkasessa lumitykkien edessä, onneksi pelättyä keuhkokuumetta ei tullut. Vieläkään ei ole tuntoa oikean käden pikkurillissa..

Toni: Eikä siihen enää tulekaan, olisi se tullut jo.

Sipe: Mutta mitäpä sitä ei taiteen eteen tekisi.

Entäpä huumori, onko jotain kotimaisia tv-suosikkeja?

Toni: Studioaikaa paloi taas varmasti 10.000 euron edestä pelkästään huumoria katsellessa koneelta. Kotimaisista suosikkeja ovat ehkä kasariklassikot, kuten Sisko ja sen veli sekä Fakta homma.

Sipe: Olen samaa mieltä, Pirkka-Pekka ja Kari Heiskanen oli ihan ässäkaksikko.

Toni: Jotenkin homma vähän lässähti 90-luvulla, kun tuli mm. manitbois.

Sipe: Manitboishan oli nerokas juttu, kun se pulttibois oli mennyt niin hyvin. Kerätäänpä vielä rahat pois..

Vaihdoitte basistia Kiilan aikoihin, ja palasitte trio kokoonpanoon. Onko keikoille tulossa lisäkitaristia?

Toni: Jos me nyt ollaan näillä keikoilla yhtä hyviä kun treenimäärä antaa olettaa, niin ei me mitään lisäsoittajia tarvita.

30-kympin ikä? Olette molemmat iältänne sen molemmin puolin, mitä ajatuksia 30-kympin iästä?

Toni: Ei siinä muuta tapahdu, kuin ikäero tyttöystävään kasvaa jälleen.

Sipe: Mä en ala vielä kolmosella, joten en osaa vielä sanoa. Tämän vuoden lopussa olen ehkä viisaampi.

Toni: Mulle tuli aivan järjetön ikäkriisi jossain 23-vuoden kohdalla. Silloin rupesi tuntumaan, että olen liian vanha näihin hommiin. Mutta sitten sen asian vaan unohtaa. Kun katsotaan kattausta vaikkapa siellä Kivenlahti Rockissa, niin väitän, että olemme kuitenkin keskimääräistä nuorekkaampia rokkareita edelleen.

Sipe: Siinäkin mielessä harvinainen tilanne, että olen alle kolmekymppinen ja jo 16 vuotta bändiuraa takana. Tässä on mahdollista rakentaa sellainen recordi, että sitä ei rikota ikinä Suomessa.

Mitäs tehdään, kun halutaan päästä irti musiikkihommista? Harrastuksia?

Sipe: Viimeiseen pariin vuoteen ei olla ehditty touhuta juuri muuta kuin tätä bändihommaa. Mutta mä olen aina tykännyt tehdä tätä ja enkä oikeastaan kaipaa mitään muuta. Sitä paitsi olen tosi huono lomailemaan, mua ei saa ikinä edes ulkomaille.

Toni: Aamen!

Sipe: Senhän siitä saa, kun harrastuksesta tulee työ.

Toimiiko se kuitenkin myös niin päin, että bändin pariin tullaan rentoutumaan muusta?

Toni: Kyllä mä ainakin koen, että tuleva rundi on kuin lomalle lähtis. Eihän täällä tartte periaatteessa ajatella mitään ja koko ohjelma löytyy tietokoneelta seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Menee vaan sinne Paavo Nurmen patsaalle (mistä bussi aina lähtee) oikeaan aikaan, sen jälkeen ei tartte neljään päivään miettiä yhtään mitään. Asiat menee kuin itsestään.

Sipe: Eilen juttelin Sami kanssa, ja se sanoin että on se hienoa kun rundi lähtee taas liikkeelle. Samihan on ollut nyt kuusi vuotta bändissä ja hänelle on alkanut nykyisin tulla kiertueiden välillä se sama tyhjä olo kuin mulla on ollut jo 10 vuotta. Rundi kun loppuu, niin siinä ihmettelee vaan sormi suussa, että mitäköhän tekisi?

Toni: Ja kun ei siinä voi oikeen tehdä yhtään mitään.

Kannattako siis edes puhua soolo-urasuunnitelmista?

Toni: Kun on just vääntänyt 11 kuukautta levyä, niin miksi sitä nyt pitäs jotain soolomatksua edes miettiä? Ei mua ainakaan kiinnosta, ja toisaalta miksi edes pitäis?

Sipe: Ei mullakaan todellakaan mitään soolourasuunnitelmia ole, olenhan suomen kovimman yhteen rumpali ja ylpeä siitä. Toisaalta olen myös ylpeä niistä muutamista iskelmäkappaleista, joita on tullut harrastuksena tehtyä. Niillä on ihan eri funktio.

Toni: Meikä toisaalta arvostaa Sippi tota sun iskelmäfetissiä, kun diggailet nk. taiteellisilta arvoilta haastavaa iskelmämusiikkia, kuten vanhaa Katri Helenaa.

Sipe: Juuri näin!

Toni: Siinä on aivan hemmetin hienoja orkestraatioita ja sovituksia.

Sipe: Totta..

Toni: Lyriikkapuoli kyl on aika jaaga-jaagaa eikä oikeen lähe..

Sipe: Mutta se on taiteellisesti rikasta musiikkia.

Toni: Varsinkin, jos sitä verrataan tähän tämän päivän Casio-humppaan, jota joku studioveijo nakittaa markan vehkeillä.

Sipe: Kun on kovan luokan iskelmä ruutsit, en ymmärrä miksi sekin pilattiin 80-luvulla? Jonkun sekin genre olisi pelastettava, ja sitäkin tässä on kai tullut omalta osaltaan tehtyä..?

Entäs tulevat Euroviisut?

Toni: Komppaan täysin sitä Lordin meininkiä, se oli hieno homma ja iso keskisormi koko sille organisaatiolle. Siitä sitten ollaan tietty järjettömästi mehuissaan pitkin valtakuntaa. Nyt sitten kaiken maailman pyrkyrit luulee, että ne voivat vetää miljoonien ihmisten huomion itseensä. Rotat säntää napsimaan pöydältä putoavia muruja heti kun Rovaniemen äijä hoitaa homman kerrankin kunnolla. Tästä tulee järjetön fiasko ja se ei johda mihinkään, varsinkin kun katsoo millaista skeidaa siellä on tarjolla karsinnoissa. Minkä takia koko kisaa tarvitsee edes olla?

Sipe: Mun piti vielä sanoo, et ne on hinttarien bileet, mut en mä taida viittiä.

Toni: Eihän noin edes saa sanoa..

Sipe: Mut silti ne on, mä en vaan ensin tajunnut sitä.

Mitä jos Apulantaa ei olisi, missä olisitte ja mitä tekisitte nyt?

Toni: Olis varmaan paljon rutinoituneempi elämä, jonka vois luonnehtia ehkä jollain akselilla onnellisemmaksi. Varmaan olis perhettä, asuntolainaa ja farmari Volvo. Siinähän ei sinänsä olis mitään vikaa, sitähän jokainen ihminen myös tavallaan kaipaa, rauhallista elämää.

Sipe: Sehän tätä yhteiskuntaa pitää pystyssä.

Toni: Meistäkään ei ole tullut kuin henkisesti sairaita ihmisiä, mitkä on jäänyt johonkin käsittämättömään tilaan kiinni. Tällainen ammatinvalinta ei johda onnelliseen elämään, lapset menkää töihin!

Onko mitään toiveammattia, voiko edes miettiä mitään muuta musiikin sijasta?

Sipe: Mä nyt olen niin perusjannu, kuin vain olla voi. Mutta olihan mulla nuorempana toi rallikuskin ammatti unelmana..

Toni: Jätkä on tavallaan jo scorettanut senkin, mitä sulla on enää jäljellä..??

Sipe: ..kunnes kuulin Waspia, Misfitsia ja Metallicaa. Silloin ymmärsin, että on olemassa jotain vielä hienompaa kuin ralli ajaminen. Joten marssijärjestys on että autourheilu harrastuksena ja musiikki työnä.

Missä Apulanta on 10-vuoden päästä?

Toni: Levynjulkaisukeikalla, toivottavasti Lahdessa.

Sipe: Silloin on jo 26-vuotta bändielämää takana..

Toni: Uskon, että tästä lähteen nyt sellainen uusi aika. Me ollaan vihdoin päästy hartialukosta eroon. Meidän yhtyeen hautajaisiahan on vietetty eri tahojen toimesta ainakin 7 tai 8 vuotta. Voihan se tietty olla, että ollaan tällä hetkellä vaan joku zombie juttu. Periaatteessa on hienoa olla kuollut!